Eilen, tiistaina, uutisoitiin ryhmäkannetta työstäneen työryhmän ajatuksia ja saavutuksia hankkeensa edistymisestä. Ryhmäkanne tarkoittaa uudenlaista mahdollisuutta viedä oikeuteen asioita ryhmänä eikä ainoastaan yksityisenä henkilönä, kuten tähän asti. Työryhmä on päätymässä kannalle, että tällaisen ryhmän tai useamman kuin yhden henkilön nostaman kanteen voisi oikeuteen viedä asiasta riippuen joko kuluttajaviranomainen tai ympäristöviranomainen. Uutisten mukaan työryhmä on kuitenkin melko eripurainen. Sen pitäisi luovuttaa mietintönsä eduskunnalle huomenna.

Ryhmäkanne on kuluttajan ja "tavallisen ihmisen" kannalta tärkeä asia. Toteutuessaan se mahdollistaisi pientenkin korvausvaatimusten hakemisen ryhmänä esim. kuluttajaviranomaisen kautta. Ei siis ihme, että elinkeinoelämän ja yritysten edustajat eivät ole innoissaan mahdollisesti tulevasta laista. Onhan toki liikaa vaadittu, että yrittäjät toimiessaan kantaisivat vastuun tekemisistään. Tämä voi olla rankasti ilmaistu, mutta sitähän nämä ihmiset viestittävät vastustaessaan lakia. Eikä unohdeta sitäkään, ettei Suomessa tuomita ketään ilman oikeudenkäyntiä. Eihän ryhmäkanne siis automaattisesti tarkoittaisi tuomituksi tulemista.

Täytyy olla tyytyväinen, jos ryhmäkanne saadaan Suomen lainsäädäntöön. Ay-näkökulmasta olisi tietysti toivonut, että kantajana voisi toimia myös ammattiliitto tai työsuojelupiiri ajaessaan useaan työntekijään kohdistuneita työlainsäädännön tai työehtosopimuksen rikkomuksia. Mutta hyvä näinkin, jos saamme lain esitetyn kaltaisena. Olemassa olevaa lakia on nimittäin helpompi muokata myöhemmin paremmaksi kuin aloittaa koko lain säätäminen alusta.

"Yrittäisi tienata enemmän." Italian pääministeri ja maansa rikkain mies Silvio Berlusconi vastasi kysymykseen, miten tulisi auttaa työläistä, joka ansaitsee vain 1500 euroa kuukaudessa. (HS 11.03.)

Silvio Berlusconin lausahdus on toki ääriesimerkki, mutta kuvastaa hyvin sitä, miten tuloerojen kasvu ja markkinataloudesta aiheutuvat ylilyönnit muuttavat yhteiskuntaa ja jakavat ihmisiä eriarvoisiksi. Samansuuntaisia merkkejä ja puheitakin pulpahtelee jatkuvasti julkisuuteen koko Euroopan alueella, myös Suomessa. Tässä valossa onkin kovin yllättävää ja surullista, että suomalainen yhteiskunta on näin passivoitunut. Yksikseen maailman menoa jurputtavat kansalaiset eivät saa kootuksi voimiaan yhteen antaakseen kampoihin överiksi menevälle markkinataloudelle. Retorinen kysymys: mitä täytyy tapahtua, ennen kuin ihmiset kokevat riittävää yhteishenkeä pitääkseen yhdessä huolta omista asioistaan?

Tarkennukseksi vielä se, että markkinataloushan on hyvä asia. Se pyörittää yhteiskuntaa ja luo hyvinvointia. Mutta siitä voi sanoa samalla tavalla, kuin vanha sanonta sanoo tulesta. Hyvä renki, mutta huono isäntä.

Helsinki-Uusimaan aluenuorilla oli tapaaminen tänään sunnuntaina aluetoimistolla. Paikalla oli kymmenkunta aktiivia ja heidän lisäkseen PAMin nuorisosihteeri M. Räsänen. Tapaaminen oli luonteeltaan varsin vapaamuotoinen ja miellyttävä, huumorillakin höystetty. Paikalla olijat kävivät läpi ja suunnittelivat loppuvuoden ohjelmaa ja tapahtumia alueen nuorille. Lisäksi mietittiin kuinka Kiljavan opistolla pidettävillä alueen neuvottelupäivillä 1.-2.4.2006 hyödynnetään aluenuorille varattu puheenvuoro. Tilaisuuden anti oli kaiken kaikkiaan hyvä - se loi selvyyttä loppuvuoden suunniteltuun toimintaan.


Tilaisuuden jälkeen piipahdettiin lähiravintolassa muutamalla. Niin kuin yleensä aina... :) Ilta hämärsi jo, kun viimeiset poistuivat paikalta.